Olemme menossa myymään tavaraoitamme kirpputorille ja sitä ajatellen myös Simon sisko toi meille ylimääräisiä kirjojaan. Nappasin niistä luettavakseni Matti Mäkelän Hanhet ja Luigi Pirandellon Mennyttä miestä -kirjat.

Matti Mäkelän Hanhet on kokoelma esseitä, joiden lähtökohtana ovat tekijän omat arkielämän kokemukset. Osassa pohdinnat ja mielipiteet esitetään kuvaamalla omaa tai sukulaisten elämää (Tarkkailuluokka, Paappa, Rahapula) kun taas osa on "abstraktimpia" mietintöjä (Aksiomaattinen kieli, Sven ja isä). Pidin Mäkelän tyylistä ja monet kirjan esseistä sekä naurattivat että panivat ajattelemaan, mikä oli ihan hauskaa vaihtelua kun ottaa huomioon että aika usein en jaksa kauheasti paneutua lukemaani, vaikka luenkin paljon (tai ehkä juuri siksi?).

Kirjan ensimmäisessä esseessä Armeija Mäkelä kuvaa, kuinka päätyy asepalvelukseen 27-vuotiaana kirjallisuudenopiskelijana. Muun muassa ikänsä ja sen mukanaan tuoman elämänkokemuksen puolesta kertoja eroaa asepalvelustaan suorittavien pääjoukosta, mutta nämä antavat myös mahdollisuuden toimia hieman kuin ulkopuolisena tarkkailijana.

"Pientä hämmennystä aiheutti myös ulkonäköni. Jokainen tietää, minkä näköinen on tekniikan ylioppilas. Minä en ole sen näköinen mies."

Tarkkailijalle paljastuu monien armeijan toimintojen näennäinen naurettavuus, mutta myös toimintojen rationaalisuus. Kirjoittajan mielestä armeija onkin "pelkistetty kuva yhteiskunnasta, ihmisten hierarkiasta ja kilpailusta". Jäin myös miettimäään essessä esitettyä ajatusta, että ihmisen asema määrää hänen ajattelunsa. Olen oikeastaan aika samaa mieltä.

Esseessä Allergiapotilaan hoito-ohje kirjoittaja tulee tulokseen, että räjähtävästi lissäntyneiden allergioiden syynä on ihmiskunnan "kehitys" ja samalla luonnosta, liasta, mullasta ja jopa omista eritteistä , kuten hiestä, etääntyminen.

"Jos lasketaan, montako kertaa minä, entinen maalaispoika, olen pessyt käteni ennen viitätoista ikävuotta ja motako kertaa sen jälkeen, tullaan huimaan kasvukäyrään."

Kirja on julkaistu vuonna 1983 ja samoihin aikoihin neuvolalääkäri neuvoi äidilleni, jokseenkin että "Lusikallinen kakkaa päivässä tekee vain hyvää lapselle". Taisi olla lääkäri samoilla linjoilla Matti Mäkelän kanssa. Ja on se pakko myöntää että maalla kasvaneella Simolla ei ole mitään allergioita, toisin kuin minulla kaupungissa kasvaneella...

Vielä yksi kiinnostava lainaus:
"Kuten hyvin tiedetään, nykyinen yhteiskuntamme on niin ylirasiettu tiedon  määrällä, että jokaisen ihmisen on terveenä pysyäkseen pakko yrittää suojautua siltä kaikin käytössä olevin mahdollisuuksin." (Aksiomaattinen kieli)

Ajatella, että samasta asiasta on siis puhuttu jo ainakin 26 vuotta! Eikä olut silloin nettiä näkyvissäkään...