Ekä tylsin tänä vuonna lukemani kirja oli Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni. Ensimmäinen sivu, jonka vilkaisin kirjakaupassa, oli (kaikessa brutaaliudessaan) lupaava: kertojan isä saapuu aamiaispöytään ja sanoo kertojalle "Terve, tuleva orpo", ottaa haulikkonsa ja ampuu itsensä ja vaimonsa. Todella tylyä. Niin tylyä että jopa kiinnostuin, kun kirjaa oli kuitenkin mainostettu metsurin mietteinä elämästä.

Sain kirjan melko pian lainaan, mutta sen ohuudesta huolimatta lukeminen takkusi kovasti. Sanoilla ja mietteillä kikkailu kantoi ehkä ensimmäisen luvun, mutta ei pidempään, ja mieleni teki useinmiten lähinnä haukotella. Keskisuomalaisen kirja-arvio tiivistää tunnelmani melko hyvin. Hämmentävää kyllä, kaikki muut arviot joita netistä löysin vaikuttavat olevan erittäin kehuvia... Ehkä en sitten vain ole rautalangasta väännetyn huumorin ystävä, vaan haluan että jotain jää omankin oivalluksen varaan.

Aloin jo epäillä sitäkin, haluanko koskaan lukea myöskään Paolo Coelhoa, jonka teoksia tässä nyt selvästikin pyrittiin parodioimaan. En ehkä ole kauhean mietelauseihminen.